Kirjoittelen elämästäni keski-ikäisen yh-naisen näkökulmasta, joka on välillä kuin vuoristoradalla ajelua. Rakastan myrskysäätä, musiikkia ja tykkään kaikenlaisesta touhuilusta. Minulle on suotu kaksi ihanaa lasta, joista toinen on jo aikuinen, lisäksi olen mummu yhdelle suloiselle lapsenlapselle.
Meidän pikkuinen pääsi pöksyistään eroon, mutta viikonlopun yli vielä ollaan varuillaan, sillä poikakoirat vielä liikaa tykkäävät meidän tytön "hajuista".
Nyt alkaa hieman jo positiivista jännitystä olla ilmassa ajatellen ensiviikkoa ja tulevaa elämystä. Tällä hetkellä nuorimmainen on jo lähes kokonaan toipunut, pientä yskää lukuunottamatta ja jo toista päivää koulussa, jippii. Itselläni ei ole ollut pientä nuhaa ja köhää lukuunottamatta muuta sairautta, joten ei nyt ennen ensiviikon loppua tarvitsisikaan tulla, joten peukut pystyyn ja kädet ristiin.
Tulen varmaan hieman jotain kirjoittamaan tännekin niistä päivistä ja pidänkin tiistain jälkeen parin päivän tauon blogini päivittämisestä, ellei sitten jostain löydykin aikaa, saa nähdä.
Odotan edelleen äitini kanssa lisätutkimusaikoja mm. neurologille ja aivojen tt-kuvaukseen, sillä rintamalla on nyt hiljaista. Maanantaina saamme hänen verikokeittensa tulokset.
Ai niin, muistaako joku, kun hain vammaistukea psorini ja psoriartriittini hoitamiseksi? Laitoin sitten valituksen Somlaan kesäkuussa 2008 (Kati meinasi revetä, kun kerroin minkä kuvan ihottumastani laitoin sinne, se kuva oli takaapäin). Nyt lähes puolentoista vuoden jälkeen päätös valituksestani on tulossa. Olen kuitenkin pessimisti ja en usko heidänkään kumonneen Kelan hylkypäätöstä. No, sen näkee.
Toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja jossain vaiheessa taas jaksan käydä blogeissanne, olenhan nytkin käynyt, mutta aina en ole jaksanut/ehtinyt kommentoida. Ihanaa kun olette olemassa.
Tänään nuorimmaisen sairastumisesta on viisi päivää ja kovaa vauhtia hän on paranemassa. Väsynyt hän on ja kova yskä vielä vaivaa, mutta onneksi se on vain päiväsaikaan, eikä häiritse hänen yöuntaan.
Tässä seuraavassa pieni osa kuvaa, jonka otin perjantaina pandemiavastaanoton odotushuoneessa piristääksemme itseämme ja toisiakin tänä tautisena aikana.
Oltiin oikein asiallisesti naamioituneita, kuten hoitajat ja lääkärikin. Äitinikin on vielä sairaana, huomenna menen hänen luokseen hoitamaan sekä häntä että hänen asioitaan. Nuorimmainen saa olla isänsä kanssa täällä kotona. Elämä voittaa. : )
...äitini alkaa toipua kauheasta flunssastaan, eilen sairastui nuorimmainen. Hänellä tänään ei kuumetta eilisen kurkkukivun, köhän ja oksentelun jälkeen. Ruoka alkaa taas maistua hänelle, mutta köhää on edelleen.
Itse ajattelin rokotuksen ottamista kuitenkin, mutta kuulin omasta terveyskeskuksestani, että ne on loppu. Maanantaina tulee vasta lisää, joten se siitä. Saas nähdä miten elokuvan käy. :(
Olenko jotenkin pöhkö, kun en halua ottaa sikainfluenssarokotetta, eikä nuorimmainenkaan eikä hänen isänsä. Monet nuorimmaisen luokkakavereistakin vanhempineen on tällä kannalla. Katsellaan. Itse kuulun riskiryhmään lääkitykseni ja jatkuvan tulehdustilani takia, huoh. Itselläni pitäisi olla myös mediakielto, ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia herättävät kaikki nämä uutisoinnit tästä taudista.
Sumuinen päivä. Äidilläni köhä ja nuha, katsellaan. Nuorimmainen lähti isänsä kaa tapaamaan pappaansa, lähes itki lähtiessään, huoh. Nyt minulla on vain neljä tassua seuranain huomiseen saakka. Onneksi ystäväni kutsui minut iltaa viettämään tw-kutsuille, jees. Sen jälkeen iltalenkki tassujen kera ja sitten ihanan rauhallista iltaa viettämään.
Hyvää lauantaita kaikille.
P.S. Nyt on sitten kirjastosta varattu Susupetalin Taikkarinmäellä toinen painos/novellit, jännityksellä odottelen kirjaa.
Luin oheisessa kuvassa olevan kirjan ja olen vieläkin sen lumoissa. Kirjoittaja on osannut tuoda esille niin monimuotoisen asujamiston, kuin kerrostaloissa voi vaan olla. Itse ainakin tunsin olevani jokaisessa asunnossa yksi jäsen tai ainakin kärpänen katossa. Saatoin myös samaistua muutaman henkilöön ja ihan varmasti olen itsekin elänyt samaa elämää kuin Valkoisissa taloissa. Harvemmin tällaiseen kirjaan törmää. Suosittelen tätä lämpimästi ihmisille. Kysymyksiä voi esittää kommenteissa ja vastaan niihin jos osaan. Haikea olo kun kirja loppui, mutta seuraavaksi lainaankin Susupetalin kirjan Taikkarinmäellä.
Uusimmat Pirkka-niksit!
- Jos asut kerrostalossa ja olet kahvin juoja, käy kysymässä naapurilta
lainaksi hieman kahvinmuruja. Käy joka päivä eri ovella, niin naapurit
eivät tule epäluuloisiksi. Samalla saat pienen kävelylenkin.
- Kun olet esimerkiksi nuotiolla ja teet kahvia, saatat huomata, ettei
sinulla ole suodatinpussia. Varaa aina matkaan sukkahousut. Voit laittaa ne päähäsi. Kun juot, niin kahvinporot jäävät sukkahousuihin.
- Jos korvasi palelevat talvella, etkä halua käyttää pipoa, osta irtokorvat
kaupan pilailuosastolta. Täytä korvat sisältä pumpulilla ja asettele
korvillesi. Lämmittävät mukavasti.
- Paksuista sukkahousuista saat näppärän suksipussin, kun pujotat toiseen lahkeeseen suksien kantaosan ja toiseen kärkiosan. Haarakiila toimii käsikahvana.
- Lapsille mukavat tossut: irrota pikkuhousunsuojasta tarranauhan
suojapaperi ja paina pikkuhousunsuoja jalan tai sukan pohjaan.
- Jos käyt lenkillä metsässä, laita naru puuhun kiinni ja sitten lenkille.
Seuraamalla narua osaat varmasti takaisin.
- Sukkahousuista ja joulukinkusta saat kätevän ruokintalaitteen. Sujauta
max. 5 kilon kinkku käytettyihin sukkahousuihin ja asenna näin syntynyt
ruokintalaite pihapuun oksaan roikkumaan. Näin ruokit pihapiirisi eläimet
sudesta talitinttiin!
Onko asunnossasi kylmä? Viritä komposti olohuoneeseen, se lämmittää
mukavasti ja luo maalaishenkistä tunnelmaa kaupunkiasuntoonkin.
- Auton takakontissa kannattaa pitää aina yksi pahvilaatikollinen halkoja
mukana. Jos auto jättää tielle voit lämmitellä nuotion ääressä, kun auto on jäähtynyt.
- Katso kiikarilla televisiota, niin saat laajakuvatelevision.
- Tietokoneen näppäimistön ääni on joskus rasittavan kova ja terävä. Kaada näppäimistön päälle kupillinen lämmintä maito teetä, ja valuta se
välittömästi pois nostamalla näppäimistö pystyyn. Kun kaikki tee on
haihtunut, näppäimistön ääni ei enää kirjoittaessa rasita korvia, sillä se
on muuttunut hiljaiseksi ja pehmeäksi. Niksi on keksitty vahingossa, mutta se toimii.
- Oiva mökin pyykinpesuvinkki: Laita pyykki ja saippua katiskaan. Sido
katiska moottoriveneen perään ja huristele ympäri järveä.
- Vesimelonista saa kätevästi koverrettua pyöräilykypärän. Syöt vain
sisustan ja teet kuoreen kaksi reikää, joista voit laittaa narun kypärän
kiinnittämiseksi.
- Saat illalla tai yöllä kyydin kaupungilta, kun tilaat pizzan
kotiosoitteeseesi ja pyydät, josko voisit tulla itse samalla.
- Intiimissä tilanteessa rikkoutuvaa kondomia ei toki kannata suinpäin
heittää menemään, sillä siitä saa mitä parhaimman ja kestävimmän
poninhännän pidikkeen, kunhan ensin leikkaa ylimääräiset kuminriekaleet pois.
- Jos ei kotona vielä ole sähköhammasharjaa, niin tässä Niksipirkan ohje
miten tehdään sähköhammasharja kotikonstein.... eli katsopa vielä seuraava kuva.
Tänään muistelemme jälleen kaikkia rakkaitamme, jotka ovat jo rajan tuolla puolen.
...alkoi ensimmäinen juoksuaika. Nyt on tytöllä pöksyt käytössä ja vähän se on hämillään niistä. Parisen viikkoa niitä nyt sitten pidetään. :)
Väsyttää. Ei jaksa oikein mitään, ilma on tylsä, mieliala hieman apea. Ei muuta kuin suklaata tänään taas hoidoksi. Oikeesti mä haluaisin välillä levätä pilven päällä ongelmista ja vaikeuksista, ja sitten jaksaisi jälleen jatkaa.
Vakituiset kävijät tietävät taustojani. Kävimme nyt sitten eilen äidin kanssa muistihoitajan vastaanotolla ja tulokset eivät olleet mitenkään mieltä ylentäviä. Seuraavaksi terveyskeskuslääkärin kautta mennään laboratorioon, aivojen tt-kuvaukseen sekä neurologille, huoh... Äiti on lievästi masentunut ja minulla on täysi työ pitää hänet elämässä kiinni tällä hetkellä. Mutta aion onnistua siinä niin hyvin kuin voin, silti en voi unohtaa itseäni. Jos äidillä on alzheimerin tauti, kuten monen vuoden kokemuksella tämä muistihoitaja epäili, niin minun tulevaisuuteni taitaa olla omaishoitaja, kun äidillä ei ole enää muita lapsia elossa.
Onneksi vanhimmaisen ja nuorimmaisen sekä lapsenlapsen kanssa oli ihanaa viikonloppuna. Laulettiin täysillä (naapuritkin sen kuuli) SingStaria, mun lempparia eli Queenia.
Nuorimmaisella oli eka futisturnaus viikonloppuna ja he 5 ottelusta voittivat yhden ja yksi oli tasapeli, aika ylpeä olin hänestä. Sain ostettua hänelle käytettynä Fifa07-jalkapallopelin PS2:lle, jota nyt sitten innolla ollaan pelattu, minä myös, jee. The name of the game is Football, Ole, ole, ole, ole.......
...toistaiseksi. Ehkä joskus palautetaan, joten ne joilla se on, ei kannata heittää sitä pois.
Eilen nuorimmainen meni mummilaan yökylään ja se on mennyt tosi hyvin, ottaen huomioon, että se on eka yö pois äidin viereltä Katin kuoleman jälkeen.
Arki on tulossa ja odotus jatkuu. Sanokaahan, olenko aivan liian kärsimätön, kun laitoin apulaisohjaajalle vielä kysymyksen, että voiko hän kertoa, milloin odottaminen kannattaa lopettaa? En tiedä, taidan olla, mutta olen odotellut heinäkuusta saakka ja minulla ei ole yhtään aikaisempaa kokemusta tällaisesta.
Toivotan kaikille ihanaa sunnuntaipäivää.
syksyn 2007 käsitöitämme
Eilen tietsikalla kävin Kelan sivuilta katsomassa, joko työmarkkinatuki olisi tulossa ja onhan se, tänään maksussa jee. Sitten meinasin pudota tuolilta, summa oli puolet pienempi kuin odotin. Ennenkuin tajusinkaan olin ruvennut itkemään, millä mä nyt maksan vuokrani saatikka mistä saadaan ruokaa. Yritin rauhoittua ja soitin sitten Kelaan kysyäkseni, että mistä tämä johtuu, he ilmoittivat sosiaalitoimiston takaisinperivän toimeentulotukea, mikä minulle oli maksettu syyskuussa, huoh.... Itkin kahta kauheammin ja olo oli niinkuin musta aukko olisi niellyt minut loputtomaan syöveriinsä.
Seuraavaksi selvitin asiaa sosiaalitoimiston kanssa ja pyytelin heiltä anteeksi, että itkin koko ajan (mikä ihmisessä on, kun tällaista anteeksipyytelee, eihän se ollut minun vikani), mutta he ilmoittivat tehneensä virheen, huoh.... Asiat selvisivät siitä pikkuhiljaa ja sain vuokranantajalta mahdollisuuden eräpäivän lykkäykseen, että maksan sen vasta perjantaina kun sosiaalitoimistosta tulee takaisinmaksu liikaa perityistä rahoista.
Inhimillistähän tämä on, mutta ihmettelen, miten muut ihmiset ikinä jaksavat (tai huomaavat) hoitaa asioitaan, kun muutenkin on tiukkaa. Miten jaksoi siskoni Kati? Hän ei jaksanut.
Edelleen odottelen täällä vastausta elokuva-avustajan hommasta ja olen myös laittanut sinne sun tänne lisähakemuksia mahdollisista avustushommista, jos vaikka tärppäisi. Olen hyvin pessimistinen tällä hetkellä tuosta avustajahommasta, mutta silti pieni toivo elää.
Maanantaina sain kuulla surullisen uutisen ystäväni lapsiasioista. Yritän olla hänelle olkapäänä, mieli hänellä on maassa.
Nuorimmainen on aloittanut uuden harrastuksen, jalkapallon. Tänään taas hänellä harkat lähellä olevassa hallissa. Kuntonyrkkeilyssä ei eilen oltu, nuorimmainen käykin vain joka toinen viikko, olisin ollut ainut osallistuja ja sovittiin valmentajan kanssa, että mennään vasta viikon päästä, silloin meitä on taas neljä ihmistä siellä. Nuorimmainen käy isänsä kanssa kuntosalilla lähes viikottain.
Huomenna täällä alkaa kouluista syysloma. Lauantaina tyttö menee mummille saunaan ja yökylään, toivottavasti onnistuu. Emme ole olleet erossa yötä Katin kuoleman jälkeen, huoh....
Lopuksi vielä pari kuvaa, jotka on otettu 2.10.2009 retkeltä, mukana olivat nuorimmainen ja vanhimmainen sekä hänen tyttärensä ja Muru (eivät kuitenkaan ole kuvissa):
Tänään sytytin kynttilän täällä. Voi miten voisinkaan olla näiden nuorten omaisten ja ystävien tukena, myötäelän valtavassa surussanne.
Jokunen teistä muistaakin kun heinäkuussa hain elokuva-avustajaksi yhteen elämänkertaelokuvaan (lisätietoja tästä linkistä). Alan kohta käydä niin kärsimättömäksi, että revin pelihousuni...huoh. Kiipeilen täällä pitkin seiniä, minä joka olen vielä korkeapaikkakammoinen.
Syyskuun 10. sain sähköpostia apulaisohjaajalta, että elokuun puolivälissä aloitettavaksi tarkoitetut kuvaukset siirtyivätkin syksyyn. He halusivat lisätietoja ja lähetin niitä heille, itsestäni siis. Lupasivat ilmoittaa kuukauden sisällä valitaanko meikäläinen vai ei avustajaksi elokuvaan.
Tekisi mieli kirjoittaa, soittaa, käristää heitä, että päättäkää jo vai oletteko jo päättäneet ja valitettavasti sinua ei taaskaan, jälleen kerran valittu, huoh.
Se olisi minulle niiiiiiiiiin yhden unelman täyttymys osallistua tuohon projektiin. No jos en sovi heidän konseptiinsa, niin ei sitten, koettakaa kestää, jo tämä helpottaa kun saan kirjoittaa tänne ja jos joku vielä lukee tämän, hihii.
Äidilläsi oli tänään sinulle jo aamulla sytytetty muistokynttilä. Itse kannan myös sinua aina sydämessäni. Toivottavasti sinulla on rauha, uskon niin.
Tämän oman nappini voit liittää omalle sivullesi, jätä kuitenkin kommentti kiitos.
Hypelkää tekin tutustumaan näihin.
