Mahtavaa, tämän uutisen voit lukea täältä. Katsotaan, jos vaikka avustajia tarvittaisiin, hihii. :)

Tämä kuva on Ilta-Sanomien sivulta.

Lähipiirissämme iäkäs mies on sairaalassa keuhkokuumeen takia. Äitini muistintila vaihtelee, parin viikon päästä tutkimukset alkavat. Tässä uudella kännykkäkamerallani otettu kuva, mistäpähän muusta kuin lemmikistämme.

Ensiviikolla vihdoin rohkaistun ja menen koelauluun. Keskiviikon jälkeen kuulette, aloitanko kuorolaulu-uran. Hihii. Diskoiltamien järjestely vie ison osan ajastani, se on sitten ensiviikon torstaina, kivaa. Koettakaa jaksella ja palaillaan. :)

Kiitos taas ihanalle kaverilleni, joka piristi minua tällä sähköpostilla:

Siis ehdottomasti parasta kakun leipomisessa:

Nykyisten säännösten mukaan seuraava rokotus on vasta 3 vuoden päästä. Meidän koira käyttäytyi ihan hyvin, arasteli eläinlääkäriä, mutta ei sen kummemmin reuhonut. Ihan ihmeissään se tietenkin oli kun mentiin bussilla sinne ja sitten käveltiin -20 asteen pakkasessa 45 minuuttia kotiin, huoh ja voitte arvata, kenellä ei ollut tarpeeksi vaatetta ja meinasi jäädyttää reitensä. Onneksi nuorimmainenkin oli mukana, hänenhän koira se enemmänkin on ja ei ollut hänelläkään liikaa vaatetta. Mutta ei päivällä niin himputin kylmä ollut, viiden jälkeen oli jo. Hintaa rokotukselle tuli 63,90 euroa.

Tänään sain uuden puhelimen postitse. Nuorimmainen on kaivannut musiikkipitoista puhelinta pidempään, joten hän saa minun vanhan puhelimen ja mulle tuo peruspuhelin on hyvä, eli Nokia 3720 classic.

Torstaina pääsen juttelemaan psykiatrian erikoissh:n kanssa, vihdoinkin. Saman päivän iltana myös vanhempain ilta koululla ja discoa pitäisi järjestellä että nuoret pääsisivät luokkaretkelle. Aika jännää se on mullekin, kun en ole aiemmin päässyt järjestelemään moisia.

Morning has rising.

Koirapuistossa ollessamme nuorimmainen loukkasi polvensa penkkiin ja eilen illalla sitten pulkkamäessä samalla jalalla päin puuta, huoh, onneksi oli hällä suojelusenkelit mukana.

Tässä nuorimmaiseni eräänä sunnuntaina ottama kuva minun ja koiramme lepohetkestä.

Tykkää tuo köllötellä tuossa mahani päällä välillä.

Otsikossa oleva pakkolepo, koskee vain minua sillä selkäni meni aamusella ihan romuksi. :/  Lääkkeiden avulla pystyn olemaan, mikä ihme virus täällä liikkuu, ensin äitini ja nyt minä. Höh. Kaikkein pahinta on nouseminen istumasta tai makuulta. Lääkkeenäni on Codaxol ja täältä saa siitä lisätietoa, ken haluaa. Lisäksi antireumalääkkeet sekä tulehduskipulääkkeet.

Olen minä. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Kieltäydyttyäni Steralasta eli biologisesta lääkkeestä psoriasikseen. Apteekkari sanoi, etten voi jättää sitä ottamatta koska yhteiskunta sen maksaa, samaa sanoi ihotautilääkäri. Kukaan ei välitä heistä miltä minusta tuntuu. Ei väliä jos minulle, yh:lle, tulisi vaikka syöpä sivuvaikutuksena tai että masennukseni pahenisi huomattavasti, taikka oksentelisin lopulta. Kunhan nyt vain ottaisin sen.

Silti sanoin mahdollisimman kauniisti ei myös ihotautilääkärille, sanoin myös, että olisin ajatellut pariin kertaan ennenkuin tilataan monia tonneja maksava lääke (mitä ei kuulemma voi tukkuun palauttaa, ymmärrän) jos hän olisi kertonut kaikista mahdollisista haittavaikutuksista, mutta kun ei kertonut. Itse niin kuin huomasitte etsin tietoja netistä ko. lääkkeestä.

No toimitan sitten lääkkeeni sopimuksen mukaan ihotautipkl:lle, jotta joku toinen voisi ehkä käyttää ne, etteivät menisi ihan roskikseen, huoh....

Joten te tunnette nyt sitten yhteiskunnan vihollisen nro 1, anteeksi. :(

Eilen illalla sain "lahjuksia":

Olin teatterissa (sain joululahjaksi ystävältä teatterilipun) eilen hyvien ystävieni kanssa ja ihan mahtavaa oli.

Tänään olen vihdoin saanut palautettua nuorimmaisen murheenkryyni-saappaat takaisinpaluumatkalle.

Eilen lääkärini päätti vaihtaa Humiran Stelaraan, huoh..... Luulen tutustuttuani tähän biologiseen lääkkeeseen, että lopetan ne. Riski saada joku muu haittavaikutus on huomattava. Mietin viikonlopun yli. Jos joku haluaa tutustua lääkkeisiin niin Humirasta löytyy lisätietoa täältä ja Stelarasta täältä.

En sitten viitsinyt valitusvirttä veisata sen enempää eilen, mutta tulipa itkettyä oikein kunnolla jälleen, kiitos teille myötätunnostanne. :)

Laitoin tänään yhden työhakemuksen menemään eli ns. avoimen hakemuksen (paikkaa ei siis ole auki), katsotaan mitä siitä kuuluu. Äidin lääkäri soitti tänään myös ja onneksi hänen selässään ei ole artroosia pahempaa. Nuorimmaisen talvisaappaat kiikutan johonkin matkahuollon noutopisteeseen huomenna, en onneksi ole maksanut niistä, sillä firma haluaa ne takaisin sellaisenaan. Ei kellään alle kuukaudessa voi mennä saappaa niin huonoon kuntoon. Sitten täytyy ostaa uudet ja luistimet myös.

Iltasella lähdettiin koirulin kaa lenkille ja kuului kolaus, kun joku sulki roskiksen kiireellä. Kaksi poikaa lähti siitä ripeästi kävellen pois ja hälytyskellot soi päässäni. Heidän harrastuksensa kävi nopeasti ilmi.

Palomiehet tulivat puheluni jälkeen paikalle ja sammuttivat tuon, ensin lumella ja sitten vedellä. Onneksi pojat saatiin lähistöltä kiinni, varsinkin kun naapurirapun hississä oli yritetty jotain kyniä jo polttaa ja jonkun toisenkin talon roskista. Poliisitkin soittelivat illalla. Nuorimmainen sanoikin, että kohta mun ei tarvitse enää esittäytyäkään, kun hätäkeskuksesta jo sanotaan, että tullaan. :)

Nyt jään jännityksellä odottamaan saadaanko ruotsinmaalla ruotsinkielestäni selvää, sillä avitin hieman vanhimmaistani tänään.

EDIT: Tässä alla vielä kuva missä näkyy surulliset jäännökset ko. palon jäljiltä. Tänään myös vaihdettiin biologinen lääkkeeni.

...täällä jälleen elämä mätkii....

Kirjoitan joskus tai sitten en kirjoita, siitä tulisi kuitenkin valitusvirsi. Höh. Elossa ollaan kuitenkin.

Aamulenkki on tehty ja nyt saa vain olla, ihanaa kun on luvattu lauhempaa, pakkaseen on jo kyllästynyt, siis kovanlaiseen pakkaseen. Onneksi sain vanhimmaiseltani joululahjaksi ihanan fleeceasun, joka lämmittää hyvin takin alla. Nyt vain tarvitsisi hankkia itselle neulesormikkaat, kun kaikki on korjauksista huolimatta menneet rikki, ei pysty enää korjaamaan.

Siitä tulikin mieleeni, että laitoin reklamaation tietylle postimyyntifirmalle, koska hankin sieltä nuorimmaiselle talvisaappaat, joiden toivoin kestävän ainakin tämän talven.

Ensin vetoketju ei pitänyt ollenkaan, ompelin "stopparin" saappaiden yläosaan, jotta se pysyisi kiinni, informoin firmaa tästä. No nyt sitten toppaus alkaa mennä alaosasta rikki, kuten kuvasta näkyy.

 Tässä molemmat

Tässä oikean jalan saapas

Tässä vasemman jalan saapas

Joten reklamaation näiden kuvien kanssa lähti tänään. En ole pystynyt palauttamaan näitä, koska heiltä ei ole vielä tullut ohjeita, mitä tässä tehdään. Katsotaan, kerron täällä kyllä jos tulee palautetta heiltä. Onneksi en ole vielä maksanut näistä pätkääkään. Nuorimmaisen on kuitenkin nyt näitä käytettävä kun muitakaan ei oikein ole näillä pakkasilla. Huoh.

Tuo edellinen hieman harmittaa, mutta ei se maata kaada. Eilen kävin taas labrassa ja maanantaina näyttämään pattia sormessani terveydenhoitajalle. Pääsen mahdollisesti myös juttelemaan omaan terveyskeskukseeni esh:n kanssa tilanteestamme.

Eilen oli muutenkin vauhtipäivä. Omien asioiden lisäksi vein äitiä lääkäriin, koska hänen selkänsä oli mielettömän kipeä. No äidille sairaanhoitaja sitten pisti kipulääkkeen sekä lihasrelaksanttia. Sitten käytiin röntgenissä ja vastaus tulee ensiviikolla. Käytiin myös hänen kanssaan apteekissa. Ja parin viikon huonomman nukkumisen jälkeen äiti oli vihdoinkin saanut viimeyön nukuttua. Helpottaa.

Ensiviikolla on jälleen käynti myös työvoimatoimistossa, huoh, mitähän siellä taas keksitään. Kädet olisivat täynnä työtä muutenkin. Heh, mutta rahaahan täytyy saada jostain. :)

Niinkuin pikku koirammekin katselee tässä, vai onkohan herkkupalat mielessä.

Tukinetissä neuvottiin, että soittaisin kriisikeskukseen ja menisin sinne juttelemaan, täytyy harkita.

Odottelen tässä myös, että ensiviikon työvoimatoimistossa käynti poikisi jotain.

Helmikuussa on äidin tutkimukset ja sitten harkitaan jatko vasta diagnoosin jälkeen. Rukoilen, ettei pahempaa löytyisi. Mutta olen valmis raskaaseen omaishoitajuuteenkin, ainakin alkuun.

Kylmä täällä on, nytkin 18,5 astetta miinuksen puolella. Koiran kanssa ei kauhean kauaa ulkona olla. Eikä kyllä nuorimmaisenkaan.

Nuorimmainen sai joululahjaksi leffalippupaketin, ja hän vei minut tänään leffaan. Sain mielettömän hienon kokemuksen elämäni ensimmäisestä kokopitkästä 3D-elokuvasta nimeltään Saiturin joulu. Suosittelen, vaikkakaan en alle 11-vuotiaille (ikärajakin on 11).

Sain tänään tietää, että siskoni kummipoika on saanut pojan, huoh, tuli aika paljon itsessäni tunteita esiin. Siunausta heidän perheelleen toivon.

Kohta on joululomat nuorimmaisella takana, torstaina kouluun. Jotenkin haikea olo, mutta toisaalta ihana palata arkeenkin. Nuorimmaisen isää en ole vieläkään nähnyt viimeisimmän jälkeen. Onneksi hänen ja nuorimmaisen välit ovat pysyneet. Kuitenkin isä on yhtä tärkeä lapselle kuin äiti, minun mielestäni. Raastava tilanne, kun ei enää 11 vuoden jälkeen olla puheväleissä, mutta ehkä parempi näin.

Hyvää loppiaista kaikille.

Terveisiä koiran kanssa tehdyltä aamulenkiltä, pakkasta -15. Toivon kaikille teille ihanaa ja todella toiveikasta, sekä positiivisempaa vuotta 2010.

...tänään teidän kaikkien luona, jotka surette tai joita tämän päiväinen karsea teko kosketti jotenkin. Jälleen yksi teki raakalaismaisen teon omien ongelmiensa ratkaisemiseksi. Olen sanaton.

Voit sytyttää kynttilän täällä tänään Espoossa henkensä menettäneiden muistoksi.

Tästä voi ottaa mukaansa, ken haluaa, suojelusenkelin tulevalle vuodelle 2010. Rauhaisaa loppuvuotta ja kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette käyneet blogissani, toivottavasti jatkatte ensivuonnakin.

Ei oikeastaan mitään uutta, ahdistaa kovasti nuorimmaisen isän puhumattomuus. Olen todella surullinen. Hän ei ilmeisesti halua olla missään tekemisissä minun kanssani enää, en tiedä. Toivoin ilmeisesti ihan turhaan joulurauhaa nuorimmaisen takia. Pakko hankkia apuja itselleen, kirjoitinkin jo tukinettiin.

...mitään uutta täällä.